A piece of Greece

Keväällä minulla oli pari viikkoa kesälomaa. Koska olen vain kerran aikaisemmin elämäni aikana "joutunut" palkallista kesälomaa pitämään, olin hieman hukassa. Mitä kesälomalla kuuluu tehdä? Vähitellen kuitenkin totuin ajatukseen ja aloin haaveilemaan etelän lämmöstä. Halusin lähteä jonnekkin vähän kauemmas rentoutumaan oikein kunnolla. Mietin Kyprosta, Kreetaa ja Turkkia, mutta valinta osui tällä kertaa Kreetaan ja Agia Marinaan ;)

Agia Marina sijaitsi hyvällä paikalla, aivan Plataniaksen vieressä. Myös Kreetan toiseksi suurin kaupunki Hania sijaitsi vain 9 km päässä, joten taksilla ja bussilla kulkeminen sujui mutkitta. Koska lomamme ajankohta osui toukokuun puoleenväliin, ei sesonkikausi siellä ollut vielä alkanut. Oli melko rauhallista ja lämpötila oli idyllinen.

Tämäkään matka ei tosin alkanut ilman vastoinkäymisiä, ja ensimmäinen päivä menikin hieman sotkuisissa merkeissä, mutta ei siitä sen enempää :D Saatiin kuitenkin asiat järjestettyä ja illalla lähdimme nollaamaan sekavaa päivää alueen suurimman yökerhon avajaisiin, Mylociin.

Hotellihuoneemme muistutti mökkiä ja se oli todella kylmä. Paleltiin ensimmäisenä yönä niin paljon, että jopa herättiin siihen kylmyyteen. Mietin, miten ironista olisikaan kuolla kylmyyteen etelänlomalla. Seuraavana päivänä haettiin respasta kunnon villahuovat ja seuraavina öinä ei sitten enään tarvinnutkaan pelätä jäätymistä.

Hintataso oli melko sama kuin Suomessa ja ravintolakäynnit tulivat melko kalliiksi. Onneksi ravintolassa sai joka kerta ilmaista jälkiruokaa, se hieman lämmitti sydäntä ja mieltä... Tosin joskus tämä jälkiruoka saattoi olla pullo Rakia :D

Olin ennen matkaa tutkinut ja katsellut millaisia retkiä Kreetalla voisi loman aikana tehdä. Luin Samarian rotkosta ja sen läpi tehtävästä vaelluksesta, sinne halusin! Aluksi tosin jännitti pystynkö kävelemään 20 kilometriä mutta luotin itseeni ;D Lähdettiin aamulla aikaisin ajamaan bussilla ylös vuoristoon ja tämä oli ehkä elämäni yksi pelottavimmista bussimatkoista ikinä. Huipulle päästyämme huokaisin helpotuksesta, mutta ei mennyt taas silmänräpäystäkään seuraavaan pelottavaan hetkeen... Isokokoinen mies kompastui edessäni ja lensi tietenkin minun päälleni. Onneks kaverini reagoi nopeasti, eikä lennetty pää edellä alas rotkoon :) Alhaalla näkyy kuva siitä, millaisesta kohtaa mahdollinen ilmalentoni olisi tapahtunut.

Mutta onneksi matka jatkui ihan kävelytyylillä ja pari kilometriä kävelyä alas kivistä maastoa teki kyllä pohkeille temput (tästä ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa tiedetty mitään, vaan vasta seuraavaana päivänä, jolloin ei edes päästy sängystä enään ylös).

Matka rotkon läpi kulki niin hienoissa maisemissa ja välillä sai hyppiä purojenkin yli, että 20 kilometrin matka taittui huomaamatta. Koska lähdimme aikaisin liikkeelle näimme miten aurinko nousi vuoristossa ja oli aivan huikea näky. Rotkon läpi kulkee usea eri reitti ja koska kaikki kulkivat omatoimisesti, omasta sijainnista ei aina ollut niinkään paljon tietoa :D Kuvassa rotkon juomavettä.....vaikka harmi, että näistä puroista ei saanut juoda. Mutta kirkasta ja herkullisen näköistä vettä oli kylläkin :)

M.m. tässä kohtaa tunsimme olomme erittäin eksyneeksi......kuin myös monessa muussakin kohtaa matkan varrella :D

Seurasimme kuitenkin polkuja ja luotimme vahvasti meidän naisten tunnetusti loistavaan suuntavaistoon.

Lopulta pääsimme viimeiselle etapille...10 km näissä maisemissa eteenpäin, kelpasi kyllä :)

Rotko päättyi Libyan meren rannalle Agia Rumeliin, missä nautimme ansaitun bissen ja miekkakalalounaan. Maisemat olivat täälläkin aivan mahtavat!

Lounaan jälkeen lähdimme laivamatkalle kohti Hora Sfakionia, jossa meitä odotti bussi. Bussi veisi meidät takaisin hotellille. Laiva toki pysähtyi matkanvarrella johonkin pienempään paikkaan jossa vesi oli aivan ihanan väristä.

Illalla lähdimme vielä Haniaan juhlimaan tätä suurta saavutusta ja sitä, että selvisimme hengissä.

Viimeinen ilta oli koittanut ja oli aika jättää taas yksi matkakohde taakse. Suosittelen kaikkia Kreetalle matkaavia lähtemään Samarian rotkolle, se oli ehdottomasti koko matkan kohokohta. Pohkeet sattuivat viikko jälkeenpäin ja käveleminen tuotti aikamoista tuskaa. Ihmiset saattoivat hiukan hämmästellä, joka kerta kun esim. noustiin bussista ulos kuului monta kirjosanaa. Sellaista se treenikipu kai sitten on ;)

"Hei, me mennään bussilla Pietariin"

Ajattelin alkaa kirjoittamaan blogia, sillä haluaisin jakaa kokemuksiani muille niin maailmalta, kuin myös täältä koti Suomesta. Tämä on lähinnä hauska harrastus itselleni ja tarkoitus ei suinkaan ole saavuttaa blogille suurta suosiota ja tuskin myös niin käy ;). Mutta, ken tietää vaikka joku ehkä joskus vahingossa sattuisikin tänne eksymään ja tämän kautta saamaan inspiraatiota sekä ideoita niihin omiin elämän seikkailuihin. Maailmassa on monta kiehtovaa paikka ja paljon haluaisin tietenkin ehtiä kokemaan. Matka alkaa Pietarista.....

Matkamme Pietariin alkoi tietenkin vastoinkäymisillä, miten muutenkaan... Saimme päivää ennen lähtöä tiedon siitä, että laiva, jonka olimme siis valinneet kulkuvälineeksi, ei kovan jäätilanteen takia pystynytkään lähtemään liikkeelle. Kivan matkatoimistomme ansiosta, saimme kuitenkin kätevästi vaihdettua laivaliput bussilippuihin, pikaviisumit ja seuraavana päivänä istuimmekin jo bussissa, eläkeläisten seassa. Bussimatka kesti noin 8 tuntia, mutta oli oikein antoisa. Matkan varrella meille kerrottiin paljon historiaa sota-ajoista ja karun Viipurin näkeminen oli tietenkin myös ainutlaatuinen kokemus.

Pietari on todella ihmeellinen kaupunki. Sen suuruutta on vaikea ymmärtää kokematta. Saavuttuamme hotellille olimme aivan eksyksissä, eikä tiedetty oikein minne suunnata. Päätimme ottaa metron KHL joukkue SKA:n kotihallille, koska siellä oli käynnistymässä jääkiekko-ottelu. Liput olivat kuitenkin loppuunmyyty ja yritimmekin hetken hengailla hullujen fanien seassa hallin ulkopuolella toivoen, että joku olisi ylimääräisen lippunsa meille myynyt. Ei käynyt flaksi tällä kertaa. Lähdimmekin suht nopeasti takaisin hotellille tuijottamaan Pietarin karttaa ja miettimään seuraavaa määränpäätä.

Metrolla pääsee Pietarissa todella sujuvasti liikkumaan paikasta toiseen. Kannattaa käydä tutustumassa eri metroasemiin, sillä ne ovat kaikki todella erilaisia. Vanhimmat avattiin jo vuonna 1955 ja uusimmat ovat vasta pari vuotta vanhoja. Asemien arkkitehtuurissa on siis huomattavasti eroa.

Pietarin pääkatu Nevsky Prospekt on erittäin pitkä ja sen varrella sijaitsee monet kaupat sekä kuppilat. Hintataso on sen verran korkea, että ainoa ostokseni koko reissun aikana oli loppupeleissä pieni Maatuska-avaimenperä. Oli kyllä köyhä olo ;)

Venäläisen talvimuodin kuuminta hottia myynnissä ;)

The Endless Nevsky Prospekt

Oltiin jo ennen reissua suunniteltu mitä kaikkea halutaan Pietarissa nähdä, mutta lopputulos olikin sitten jotain aivan muuta. Talvipalaatsin sisälle ei koskaan ehditty, se hieman harmitti. Sen sijaan piipahdettiin esimerkiksi Mega-nimisessä ostoskeskuksessa, joka sijaitsi jossain Pietarin vaarrallisesta ghettoa.

Pietarin yöelämää oli mielenkiintoinen. Liikkuminen oli turvallista ja yhtenä iltana eksyttiin m.m. ökyklubille. Miehiltä sisäänpääsy 25 euroa ja naisilta ilmaiseksi, reilu meininki :)

Matkan ehdoton kohokohta oli Mariinsky teatterin baletti näytös. Vietettiin viimeinen ilta oikein rikkaasti. Lähdettiin hienoina balettiin venäläisten turkisnaisten ja rikkaitten mafiosojen sekaan, tissuteltiin skumppaa ja syötiin kaviaaria ensimmäisen puoliajan jälkeen. Baletin jälkeen jatkettiin teemaa vuokraamalla limousiini ja ajeltiin keskustaa edes takaisin.

4 päivää Pietarissa hurahti nopeasti ja olimme taas monta kokemusta rikkaimpina matkalla takaisin kohti Suomea. Paluumatkalla käytiin vielä Viipurin kauppahallissa ja löysin itselleni söpöt villasukat :) Pietari oli näkemisen arvoinen kaupunki,

Mutta matka jatkuu....